Kosmetiikan valmistajaksi

Miun sähköpostilaatikkoon kolahtelee välillä postia toisilta saippuantekijöiltä Suomesta ja naapurimaista, aiheesta jos toisesta - mikä on tosi mukavaa, mie vastaan mielelläni mieltä askarruttaviin kysymyksiin sen mukaan, mitä osaan. Ajattelin nyt kirjottaa tästä (pien)kosmetiikkayrittäjyydestä, tai oikeastaan sen perustamisesta, koska se tuntuu ihmisiä kiinnostavan.

Kosmeettiset tuotteet ovat tarkkaan säädeltyjä ja itsetehtyä kosmetiikkaa ei saa kuka vain myydä eikä edes lahjoittaa eteenpäin. Tavallisten yrityskuvioitten (verottaja, prh...) lisäksi kosmetiikkayrityksen perustamiseen liittyy TUKES eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto sekä turvallisuusarvioitsija. Turvallisuusarvioitsija voi olla kuka tahansa pätevä (pätevyydestä säädetään kosmetiikkaa koskevassa lainsäädännössä seuraavaa: "Pätevyydeksi katsotaan sopiva ylempi korkeakoulututkinto farmasian, toksikologian, dermatologian tai muun lääketieteen alalta tai vastaavalta tieteenalalta. Pätevyydeksi voidaan myös katsoa edellä kuvattua tutkintoa vastaava, esimerkiksi pitkän työkokemuksen myötä hankittu pätevyys.") henkilö. Lisäksi on hyvä olla yhteydessä kunnan terveystarkastajaan.

Turvallisuusarviointi on raportti tuotteen turvallisuudesta ihmisen terveydelle. "Turvallisuusarvioinnissa on otettava huomioon ainesosien yleiset toksikologiset tiedot sekä niiden kemiallinen rakenne ja altistustaso samoin kuin valmisteen käyttöalueiden sekä aiottujen kohderyhmien erityiset altistuspiirteet; erityinen turvallisuusarviointi on tehtävä muun muassa valmisteista, jotka on tarkoitettu alle kolmivuotiaille lapsille sekä valmisteista, jotka on tarkoitettu yksinomaan ulkoiseen intiimihygieniaan." (Kosmetiikkaa koskevan lainsäädäntö, 5.2.1)

Tietysti ennen sopimusta turvallisuusarvioitsijan kanssa tulee tietää, mitä ylipäätään aikoo myydä. Ajatellaan nyt saippuaa. Saippuaresepti on kehitetty valmiiksi ja se halutaan myyntiin. Turvallisuusarvioitsijoita on paljon ja jokaisella on omat toimintatapansa: jossakin yhdellä arvioinnilla voi tehdä vain yhtä tietynlaista saippuaa, toisaalla yhdellä arvioinnilla voi vaihtaa saippuan tuoksuja ja kolmas antaa vielä vapaammat kädet. Joku ehkä haluaa, että tuotteista lähetetään näytepaloja, toisaalla ainesosia saa käyttää vapaammin tietyillä ehdoilla. Halvimmillaan turvallisuusarvioinnin voi saada muutamalla kympillä ja haitarin toisessa päässä ollaan jo moninkertaisissa hinnoissa. Turvallisuusarvioitsija on se, joka päättää, saako tuotteissa käyttää omasta pihasta poimittuja yrttejä tai tavallisesta ruokakaupasta ostettuja öljyjä. Käytännössä se turvallisuusarviointi on dokumentti, jossa kerrotaan, että tämä tämän henkilön/yrityksen tällä tavalla näistä aineksista tehty tuote on turvallista käyttää.

Jos olet perustamassa saippuan-, pesu- ja kiillotusaineiden valmistus -yritystä (tämän saat päätoimialaksi, jos aiot tämänkaltaisen yrityksen perustaa) nyt, niin kannattaa huomioida, että ensi kesänä on tulossa muutoksia EU:n kosmetiikkadirektiiviin ja se asetus tulee varmasti teettämään töitä vastuullisella turvallisuusarvioitsijalla. Muutosvaiheen aiheuttamat lisätyöt saattavat vaikuttaa turvallisuusarvioinnin hintaan tai aiheuttaa lisäkustannuksia ensi heinäkuussa.

Tässä vaiheessa voi olla hyvä olla yhteydessä terveystarkastajaan. Hän ehkä haluaa tulla tarkastamaan tilat, tai ehkä ei. Mie en oo mistään virallisesta paperista etsimälläkään löytänyt mitään vaatimusta kosmetiikan valmistamiseen käytettäville tiloille (tiedän näitä vaatimuksia joissakin maissa olevan). Kuitenkin varmasti lähes jokainen turvallisuusarvioitsija vaatii tuotteita tehdessä noudatettavan GMP:tä (Good Manufacturing Practices) eli Kosmetiikka, hyvät tuotantotavat. Hyvien tuotantotapojen ohjeistus määrittelee mm. raaka-aineiden säilytyksestä, mittaamisesta, työpisteen ja -tilojen käytöstä sekä puhtaudesta, työntekijöiden vaatetuksesta, terveydentilasta, ergonomiasta ja valmiista tuotteista ja niiden säilyttämisestä. Tuon opuksen voi halutessaan ostaa täältä.

Välillä omaa kokemusta sen verran, että vaikka tavallisessa keittiössä periaatteessa saisikin tehdä kosmetiikkaa, niin mie näin lapsi- ja koiraperheellisenä piän tuota asiaa täysin mahottomana - mie en halua tehä koirankarvasaippuaa enkä lastentahmakäsihuulirasvaa. Meillä on alakerrassa erillinen yksiö, jonne mie aina välillä karkaan lapsilta ja koirilta "kokkaamaan" saippuoita ja huulirasvoja. Ehkä mie jonain päivänä vielä esittelen tuon tilan täällä. Jotta ne koirakarvat ei kulkeutuis pidemmälle, mie vaihan vaatteet aina ennen hommien alottamista ja piän kaikenmaailman muovilaseja ja sellasta hiussuojaa, etten levittäs omiakaan hiuksia mihinkään. Jos miut yllättää kesken saippuan teon, saattaa naamalla olla vielä hengityssuojain (pahimpien lipeähöyryjen aikaan) ja käsissä kumihanskat. Essu tietenkin kuuluu kokoajan asiaan. Huulirasvaa tehdessä ei yleensä hengityssuojaita oo, mutta kertakäyttöiset kumihanskat kyllä.

Ja aiheeseen. Kun turvallisuusarviotsijan kanssa on tehty sopimus, voi lähettää rekisteröitymisilmoituksen TUKES:oon. Rekisteröintimaksu on muistaakseni 92 euroa. Jossain vaiheessa TUKES:lta sitten tulee postissa paperi, jossa kerrotaan, että tämä yritys/henkilö saa tehdä kosmetiikkaa. Tähän nyt liittyy vielä se ensi kesänä tuleva EU:n direktiivin muutos ja en nyt mene vannomaan, mutta ymmärtääkseni niin, että jos heti ilmoittaa tuotteet siihen EU:n laajuiseen tietokantaan, johon kaikki kosmeettiset tuotteet tulee laittaa ensi heinäkuusta alkaen, niin silloin ei välttämättä tarvitse enää TUKES:oon erikseen rekisteröityä. Mutta tästä en todellakaan laittaisi päätäni pölkylle.

Mutta siinä se kutakuinkin oli. Kun turvallisuusarviointi ja TUKES:n lappu tupsahtaa postilaatikkoon (tavalliseen tai sähköiseen), niin sitten vaan kauppaamaan tuotteita. Tuotteet voivat olla etukäteenkin tehtyjä, mutta se kannattaa muistaa, että jokainen raaka-aine tulee olla jäljitettävissä, eli öljyistä ja muista eränumerot ja päiväykset talteen. Ja se, mihin niitä öljyjä on käytetty. Ja vielä omille tuotteille eränumerot.

Hyvää luettavaa on esimerkiksi Kosmetiikkaa koskeva lainsäädäntö. Ja ilmeisesti ihan hiljattain suomeksi ilmestynyt Luonnollista kauneutta on aiheesta kiinnostuneille oikein pätevää luettavaa. Itellä on englanninkielinen versio, mutta uskoisin siinä olevan samat asiat kuin suomenkielisessäkin. Tää kyllä hakkaa mennen tullen kymmenet kotikosmetiikkakirjat, joissa väitetään vettä sisältävien tuotteiden säilyvän ilman säilöntäainetta puoli vuotta. Ehkä myöhemmin lisää tästä. Nyt unta palloon.