keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Auringonpaistetta

AstuButiikkiin nakkasi miulle haasteen kevätauringosta ja siitä, miten se vaikuttaa.
Kevätaurinko saa siis ihanalle mielelle - ja ajattelin sen toimivan näin myös monella muulla. Varsinkin luovalla alalla; mitä kaikkea uutta kevät saakaan heissä aikaan...? Siksi ajattelinkin pistää haasteen alulle nimellä #aurinkopaikalla! Ajatuksena on siis kertoa, mitä kevätaurinko saa sinussa aikaan - ja haasteen saajat voivat vastata siihen sanoin, kuvin tai vaikka videon muodossa - ja millä foorumilla parhaiten asian taitavat. Ja haastaa tämän myötä mukaan ainakin kolme ystävää!
Mie oon puutarhafriikki ja rakastan kasvattaa kasveja ja yrttejä. Mie oon enemmän hyötykasvi-ihminen kuin kukkienkasvattaja. Tällä hetkellä ruukuissa kasvaa taimina mm. chilejä (neljää tai viittä eri lajiketta), paprikoita (kolmea lajiketta), tomaatteja (viittä eri lajiketta), munahedelmää, ananaskirsikoita, kasvihuonekurkkua, minimaissia, kukkakaaleja, basilikaa, timjamia, venäjänrakuunaa, sarviapilaa, lakritsaa, luffa, salaattia, kahta lajia kuukausimansikkaa, purjoa, rosmariinia, laventelia ja joitakin kukkiakin: punahattua, kiiltomalvaa, keskipäivänkukkaa, tsinniaa, petuniaa, koristetupakkaa, kosmoskukkaa. Ei varmaan tullu kaikki ja näitä on vielä lisääkin tulossa, kun osa kylvetään vasta huhti- ja osa toukokuun puolella.



Luimme avomiehen kanssa tänä vuonna kirjan permakulttuurista. Sen innostamana katsotaan taas pihaa ja puutarhaa ihan uusin silmin ja yritetään pikkuhiljaa rakentaa pihastamme permakulttuurin periaatteita noudattava. Ruohonsilput ihmistyöntövoimalla käyvästä ruohonleikkurista olemme jo parina kesänä käyttäneetkin katteeksi kasveille ja olemme noudattaneet omalla kasvimaalla kiertoviljelyn periaatteita. Olemme saaneetkin ihan mukavaa satoa pihalta ja kasvihuoneesta viime kesinä ja sadot ovat parantuneet joka vuosi.

Tämän postauksen myötä jaan #aurinkopaikalla! -haasteen kaikille lukijoilleni.



Kirjoitan tänään surullisin mielin auringonpaisteesta huolimatta. Tänään oli ehkä siinä mielessä paras päivä auringonpaisteelle, nimittäin rakas koiramme Helmi eli viimeisen päivänsä. Helmi olisi täyttänyt syksyllä kymmenen vuotta. Helmi sairastui vuosi sitten degeneratiiviseen myelopatiaan eli etenevään selkäydinrappeumaan. Helmillä ensin toinen takajalka ei enää toiminut kunnolla ja hitaasti edeten se lakkasi toimimasta lähes kokonaan ja nyt viimeisinä päivinä toinenkaan takajalka ei enää oikein toiminut. Eilen ja tänään annoimme Helmille herkkuja ja rapsuttelimme ja köllöttelimme vierekkäin lattialla. On kova ikävä tuota iloista, myskintuoksuista hännänheiluttajaa.

Helmi (Lumen Fragaria) 27.8.2004 - 26.3.2014

4 kommenttia:

  1. Osanottoni Helmin vuoksi, toivottavasti sillä on nyt ainoastaan auringonpaisteisia päiviä koirien taivaassa!

    Aurinkoisen näköisiä ovat nuo istutuksesi, olet monta askelta edellä tämmöistä hitaammin aikaansaavaa - miun taimet ovat vielä siemeninä pusseissa...

    VastaaPoista
  2. Oioi Helmi ja tsemppiä teille. Meillähän on muuten kanssa Helmi.
    Ai kuin nuo taimet ovat ihkuja. Nyt on minulla amppeli ja koctailtomaatti kasvamassa ja sun muuta. Tuosta rakuunasta; olen koittanut saada ranskanrakuunaa, onko sinulla ollut? Tämä venäjänrakuuna kun on aikas mitäänsanomattoman makuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie kattelin niitä ranskanrakuunan siemeniä kevättilausta tehessä, mut ne oli sillon loppu. Oisin kokeillut muuten myös - ei oo aiemmin ollut. Tuo venäjänrakuunan alku sitten kuolla kuukahti myös. Eipä niitä kovin montaa noussutkaan.

      Poista